7.10.2008
Tammalle kuuluu hyvää kuten kuvista näkyy : )! Tamma on päässyt kolmen tunnin sienimetsä retkelle (lue: Anu käppäilee Tamman kanssa ja etsii sieniä ja Anun mies kulkee ämpärin kanssa perässä, hilpeetä!) ja reippaille maastoille kavereiden kanssa tai Anun kanssa kahdestaan. Anu oli myös saanut Tamman ja Mikin rysän päältä kiinni rapsuttelemassa toisiaan, hihii ne siis tykkää toisistaan!
Yhdessä kohti tulevaisuutta : ).
Kyllä elämä on ihanata!!
14.9.2008
Kävin perjantaina moikkaamassa Tammaa... ja kyllä oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja huomata, että kyllä se taisi minut vielä muistaa.. Tehtiin vähän maastakäsin töitä ja oli ihanaa, että Tamma toimi aivan kuin ennenkin. Itkut piti pariin otteeseen tirauttaa, ei Tamman vuoksi vaan omaa luopumisen tuskaa, edelleen. Tamma on tasan oikeassa paikassa ja on varmaan maailman onnellisin hevonen tällä hetkellä. Anun kanssa suunniteltiin, että menisin vielä tämän vuoden puolella heitä katsomaan. : )
21.8.2008
Tamma jakselee hyvin : ) kuten varmaan kuvista näkyy. Anu oli vienyt koko porukan hevosineen ja poneineen mökkeilemään ja Tamma oli siellä päässyt jopa uimaan. Siellä he maastoilevat ja harjottelevat westiksen alkeita yhdessä, parempaa paikkaa en Tammalle olisi varmasti mistään löytänyt. Kiitos Anu ja kohtalo joka tämän järjesti parhain päin. Syyskuussa mulla on vielä lomaa ja tarkotus olis lähteä Tammaa katsomaan, liekkö se vielä tunnistaa mun äänen ja tulee yhtä kovaa vastaan kuin ennenkin...?.. tuskin mutta olishan se aika mahtavaa ; ).
6.7.2008
Ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan. Niin vaan vietiin Marjaanan kanssa Tamma tänään tuttavani kaverille eläkepäiviä viettämään ja opettamaan Anulle westernin saloja. Tamma sai upean uuden kodin ja uuden oman ihmisen perheineen. Tamman kaverina on Miki poni (kuin musta ori pienoiskoossa mikä sopii Tammalle varmaan varsin hyvin) sekä jonkin sortin lauma muita eläimiä ja mikä parasta ihana uusi ihminen. Paikka on juuri sitä mitä Tamma tarvitsee kaiken kokemansa jälkeen, rauhallinen ja luotettava. 
Kiitän sinua Tamma kaikista yhteisistä hetkistä ja kaikesta mitä minulle opetit. Toivottavasti sinä Tamma sait myös minulta jotain, itse sain sinulta niin paljon. Sinulla Tamma tulee aina olemaan paikka sydämessäni, olit minulle Das Hevonen. Kiitos Tamma. Hei sitten ja nähdään pian, ikävä on kova!
-piia-
ps. Tulen kirjoittamaan tänne Tamman kuulumisia silloin tällöin joten kannattaa kurkistaa sivulle välillä.
pps. Kovasti ovat jotkut ihmiset vähätelleet tilannettani ja tiedän että päätökseni aiheuttaa taas keskusteluja, toivon että teillä, jotka päätöstäni arvostelevat, olisi pokkaa tulla sanomaan se päin naamaa eikä puheita kuulisi kyliltä.
Kiitos kuitenkin teille ihanille ihmisille, jotka ymmärtävät päätökseni ja jotka jaksavat tukea minua kohti tavoitteitani ja jotka ajattelette Tamman parasta niin kuin minä.
Mikä ei tapa niin se vahvistaa.
10.6.2008
Nyt ollaan Tammaa taas pikku hiljaa levon jälkeen alettu liikuttamaan ja hyvin on mennyt. Alkuun vasen takanen on vähän jäykkä mutta vertyy nopeasti ja liikkuminen näyttää paljon paremmalle kuin kolmisen viikkoa sitten. Muutenkin tuntuu että lepoviikko teki hevosen mielellekin hyvää. Kovasti mietityttää tulevaisuus meidän osalta. Hinku olisi päästä valmennuksiin ja kisoihin mikä tarkoittaisi sitä että minun pitäisi myydä Tamma, mutta sitä en oikein hennoisi tehdä ainakaan aivan vieraalle ihmiselle ja sitten pitäisi itselle ostaa uusi hevonen. Kun löytyisi sellanen Tamman loppuelämän ylläpito koti jossa se saisi maastoilla ja toimittaa seurahevosen virkaa. Saa sitten nähdä mitä tässä tapahtuu. Ensi viikolla meinaan vielä soittaa eläinlääkärille joka Tamman jalat kuvasti ja kysyä hänen mielipidettä vielä uudestaan. Päässä risteilee ajatuksia niin paljon ettei meinaa enää perässä kestää.
Pahoitin taas mieleni tuossa jokin aika sitten. Yleensä tällaiset asiat pitäisi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tämä juttu on jäänyt mieleeni pyörimään, tiedän että ihan turhaan, mutta sen verran kuitenkin, että kerron omat ajatukseni asiasta tänne. Kuulin, että minusta ollaan puhuttu hevospiireissä etten ole mihinkään tyytyväinen kun vaihdan tallipaikkaa jatkuvasti ja ettei minua kannata ottaa vuokralaiseksi ja että olen niin arka hevosten kanssa vaikka minun hevoset ovat olleet niin kilttejä. No selvennetään nyt ensin tätä tallipaikka asiaa: Varren siirsin ystäväni luota Lallon Jaanan talliin, koska Varre alkoi oreilemaan eikä minun taidot enää riittäneet, joten tarvitsin apua sekä itselleni että opin, sekä Varrelle, että sitä saataisiin vähän tasaantumaan. Jaanan luona apua löytyikin ja elämä alkoi mennä suhteellisen mukavasti ruunan kanssa, tosin välillä tuli näitä orimaisia jaksoja ja olipa muutama läheltä piti tilanne, joissa olisi voinut käydä pahastikin. No sitten Varren jalkaan tuli se luuliika ja se leikattiin. Leikkauksen jälkeen Varre piti pitää karsinassa jonkin aikaa ja sen jälkeen alkaa pikku hiljaa taluttelemaan alkaen muutamista minuuteista. Tuolloin katsoin parhaaksi ajallisesti ja rahallisesti siirtää Varre vähän lähemmäksi itseäni eli Rekun tallille. Tallimatka lyheni 16km:stä 7km:n. Varre lähti sitten viettämään lepohevosen elämää takaisin sinne mistä sen ostin kun jalka ei ruvennut paranemaan ja itse halusin kuitenkin harrastaa täysipainoisesti (kamala ihminen kun olen) joten ostin Tamman. Tamman kanssa tutusteltiin Rekun tallilla ja tuli aika jolloin kaipasin taas western ihmisen oppia, että hevosen kanssa päästäisiin eteenpäin, joten muutimme takaisin Jaanalle. Jaana piti meille tunteja ja käytiin pari kertaa valmennuksissa ja päästiin huimasti Tamman kanssa eteenpäin oppien uusia asioita. No talvi meni vähän mönkään kun läheisen tallin maaneesin meitä ei syystä tai toisesta päästetty ja kelit oli mitä oli. Ratsastin lähinnä pellolla koska joka paikka oli ihan jäässä. Taas piti laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja jotta talvellakin saataisiin treenattua kunnolla aloin kyselemään tallipaikkaa maneesitallilta. Niin hyvä tuuri kävi, että paikka saatiin Mikkolan tallilta.
Jokainen talli jossa olen vuokralaisena hevoseni kanssa ollut, on toiminut mahtavasti ja luotettavasti. Jokaisella tallilla on ollut ihanat ihmiset joiden kanssa edelleen pidetään yhteyttä niin kuin on nyt Mikkolan tallilla, jossa olemme tällä hetkellä.
No sitten tähän minun luonteeseeni. Olen jännittäjä tyyppi enkä voi sille sen enempää kuin myöntää asia ja yrittää tulla sen kanssa toimeen. Varren kanssa tapahtuneet läheltä piti tilanteet (säikähti maastossa autoa ja lähti laukkaamaan auton eteen ja meinattiin jäädä auton alle sekä pyöröaitauksessa tuli kahdella jalalla kohti) saa tuon huonon luoteen piirteeni nousemaan suuremmassa määrin esiin, joka kyllä vaikuttaa kaikin puolin. Siitäkin huolimatta yritän työstää jännitystäni ja harrastaa hevosten kanssa ja täytyy myöntää, että ihan hyvällä menestyksellä. Maastoilu on nykyään ihan kivaa.
Harmittaa, että tällaisia asioita kuulee aina aika ajoin. Varsinkin kun olen sellainen, että näitä jään miettimään. Jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseen mutta...
Tällaista tällä kertaa.
31.5.2008
Tamma on ollut ajoittain epäpuhdas ja eilen sitten käytiin klinikalla. Vasemmasta takajalasta löytyi lievää nivelrikko muutosta (eli siis pieni kinnerpatti). Jalkaan piikitettiin kortisonia ja nyt on viikon tarhalepo, jonka jälkeen pikku hiljaa lisätään liikuntaa. Harrastekäyttöä tulee kestämään mutta treeneihin ja kisoihin en halua hevosta enää viedä. Nyt tässä sitten mietitään ja pähkäillään mitä tapahtuu. Minulla on sitten huono tuuri.
15.5.2008
Hyvin ollaan molemmat kotiuduttu uudelle tallille, varsinkin Tamma kuten kuvista varmaan näkyy : ). Tamma nauttii myös kovasti kun pääsee välillä maastoon laukkailemaan. Hieroja on nyt kaksi kertaa käynyt Tammaa katsomassa; viime viikolla kipu lähti vasemmalta puolelta lantiosta ja tällä viikolla oikealta. Ensi viikolla vielä katsotaan hierojan kanssa tilanne ja harkitaan klinikalle lähtöä. Nyt Tamma on ollut liikkeiltään puhdas, mutta on vielä kevyemmällä liikunnalla kaiken varalta. Elokuussa olisi seuraava valmennus ja toiveissa olisi jos sinne pääsisi lähtemään...?
1.5.2008
Suunnitelmiin tuli pieni muutos; Tamma on epäpuhdas ja valmennus peruuntuu meidän osalta tällä kertaa. Harmi, mutta ei viitsi ottaa riskiä ja ei se ole hevoselle reilua jos on kipeä. Mikkolan tallille meidän piti tulla sunnuntaina valmennuksen jälkeen, mutta muutettiin tänään. Siellä se tarhassa katseli uusia kavereita ja tallissa piti vähän naapurille kyrttyillä. Vähän kävin kentällä ratsastamassa eikä liikkuminen ollut läheskään niin jäykkää kuin eilen, mutta otan nyt varman päälle ja liikutaan nyt vähän kevyemmin. Huomenna soittelen klinikalle josko ensi viikolla päästäs kuvaamaan mitä sieltä Tamman jaloista löytyy. Huomenna olisi tarkotus lähteä kävelemään maastoon ja nauttimaan viimeisistä lomapäivistä.
16.4.2008
Tamma muuttaa jälleen kerran ja toivottavasti viimeisen kerran. Päästään muuttamaan maneesitallille (Mikkolan talli, linkit sivuilta pääset tallin kotisivuille) mikä tietää sitä, että ensi talven treenit on pelastettu. Talvet kun on mitä on niin maneesi on mielestäni melkeinpä välttämätön olla jos meinaa edetä. Jaanalle kiitos taas tästä rupeamasta ja eiköhän tässä pyöröaitauskoulutuksen merkeissä nähdä viimestään syksyllä. Tiinalle kiitos kärsivällisyydestä kesästä 2006 alkaen ja vieläkin jaksan jauhaa: kiitos kun kelpaan teille harrasteratsuni kanssa ; ). Mikkolan tallilta meidät löydät 4.5.2008 alkaen, eli rantaudumme suoraan Tommyn valmennuksesta uudelle kotitallille.
4-6.4.2008
Perjantaina lähdettiin kaverini Satun kanssa kohti Vihtiä Tamma trailerissa. Vähän jännitti kun ensimmäistä kertaa vedin itse traileria näin pitkän matkan mutta hyvin päästiin perille. Vihdissä sitten purettiin kuorma ja kävin vähän maneesissa ratsastamassa ja hyvin meni. Olin kai jotenkin yliväsynyt kun uni ei meinannut tulla millään illalla mutta onneksi sain kuitenkin muutaman tunnin nukuttua.
Lauantaina oltiin sovittu, että Conny ratsastaa Tamman ennen ensimmäistä ryhmää jossa mekin oltiin. Olin maneesissa laukkaamassa kun Conny tuli ja hän innostuikin pitämään meille hetken yksityisopetusta ennen kuin itse kiipesi Tamman selkään. Kun kiipesin Connyn jälkeen Tamman selkään, tuli ihan tippa silmäkulmaan.. niin hienosti Tamma kulki ja oli niin herkkä ja rento etten ole moisella hevosella ikinä ratsastanut! Ja miten paljon helpompaa ratsastus oli kun hevonen oli kuulolla koko ajan. Jossain vaiheessa Tamma vähän kokeili jos hän vaikka vähän pelkäisi maneesin nurkkaa mutta minun oli paljon helpompi laittaa se töihin kyttäämisen sijaan.
Viikonloppuna mentiin paljon asiassa eteenpäin; tehtiin suoruus ja kulma harjoituksia ravissa ja laukassa ja Conny vaikeutti asiaa laittamalla tötteröitä joiden välissä piti pysyä ja vaikeutti vielä vähän lisää siirtämällä tötteröitä vähän lähemmäksi joten väli kapeni, tehtiin laukkaympyröitä, vastalaukkaa, laukanvaihtoja... eli paljon tuli uutta asiaa mitä päästään treenaamaan. Olo on todella väsynyt ja lihakset on todella kipeät mutta olen todella onnellinen, oli aivan mahtava viikonloppu! Vihdissä on mahtavat puiteet ja tosi kiva porukka unohtamatta Connya joka osaa vaatia mutta jolla on silti pientä pilkettä silmäkulmassa. Itse olen tajunnut tänä viikonloppuna paljon uusia asioita ja on kiva huomata, että ollaan päästy perusasioista vähän eteenpäin. Positiivista palautetta saatiin Connylta; hän kehui Tammaa kovasti ja tykkäsi ratsastaa sillä ja sanoi, että ollaan edetty ja että minun ratsastus on parantunut eli eihän tässä voi kuin hymyillä ja elää eteenpäin yhtä ihanaa kokemusta rikkaampana.
Seuraava valmennus on toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja sekin Vihdissä, valmentajana tällä kertaa Tommy Bäcklund.
31.3.2008
Nyt ollaan harrastettu hankitreeniä sekä käyty Marjaanan kanssa tutustumassa lähimaastoihin. Lauantaina minä nautiskelin kotipäivästä ja Marjaana kävi tallilla. Tämä yhteistyö toimii loistavasti. Tammalle löytyi myös sopiva herkistely kuolain, sellainen "kankinivel". Tuon kuolaimen kanssa Tamma hakee tosi kivasti joka askellajissa alas. Kuureittain siis käytetään tavallista niveltä ja tuota kankikuolainta.
Tänään käytiin Mikkolan maneesilla ja.... tittiditii! MENI TOSI HYVIN : )! Tallitonttu Mannu lähti henkiseksi seuraksi, myös Mikkolasta saatiin tukea ja turvaa. Päästin Tamman irti maneesiin ja annoin reilun puoli tuntia sen ihmetellä omineen, vähän käveltiin siellä sun täällä ja Tamma tuli myös sinne toiseen päätyyn (edelleen siis irti) kun me muutkin mentiin sinne. Pikku hiljaa laittelin satulan ja suitset ja ratsastin juuri sen verran kuin hyvällä tuntui; käynti, ravi ja ne kun onnistui niin hyvin niin laukattiinkin ja käytiin ihan siellä spooky päässä asti. Yksi säpsy tuli mutta selässä kestin. Keskiviikkona mennään käymään maneesilla ja perjantaina onkin sitten lähtö kohti Vihtiä ja valmennusta.
Tämä päivä oli juuri sitä mitä tarvitsin, sain onnistumisen kokemuksen ja tuntui niin kivalle kun Tamma seurasi irti maneesilla. Itsetunto tuon maneesiasian suhteen palasi jo suhteellisen normaalille tasolle. Pitäisi vain osata luottaa myös siihen, että itse osaa jotain.
Kiitos vielä Mannulle ja Mikkolan tallin väelle tuesta, avusta ja seurasta!
20.3.2008
Reilu tunnin kävely Katrin ja Ompun seurana. Oli kivaa kun ei tarvinnut kiirehtiä ja välillä annettiin hevosten syödä matkalla ja sen kun oltiin vaan ja nautittiin kauniista päivästä. Tallitonttumme Mannu ikuisti mammat poneineen : ).
15.3.2008
Tänään Tammalla ratsasti Marjaana, joka tuntee hevosen myös entisestä paikasta. Mukava oli seurata miten hyvin Tammalla ja Marjaanalla meni. Parasta kuitenkin minulle oli positiivinen palaute Marjaanalta Tamman suhteen, hän kun näkee eron entisen ja nykyisen välillä ja itse sitä rypee vaan niissä ongelmissa eikä huomaa kaikkea mitä on jo tapahtunut. Marjaanan kanssa tehdään yhteistyötä myös jatkossa, helpottaa kovasti minun yövuoroputkia ja lomamatkoja kun apuna hevosen liikutuksessa on ihminen joka toimii samalla tavalla kuin minä ja johon voi luottaa.
14.3.2008
Koulukisat jäi nyt väliin tällä kertaa; käytiin maneesilla tarkotuksena harjotella, mutta tultiin siihen tulokseen että niin kauan kun Tamma jännittää maneesissa niin kisoihin ei mennä.
Nyt ollaan tehty maastakäsin töitä sekä maastoiltu ja laukkailtu pellolla. Valmennus on tulossa ja sinne mennään vaikkakin minulla on asenneongelma jo valmiina; eihän siitä taas tule kuin häslinkiä...
Jatkossa onkin helpompaa lähteä hevosen kanssa liikenteeseen. Eilen kävin Be luokan kirjallisissa ja läpi meni, ensi viikolla on ajokoe ja toivoa saa että menee läpi : ).
26.2.2008
Nyt ollaan asuttu pyörössä muutama päivä. Minä olen opetellut perusjuttuja ja Jaana on työstänyt herkkyyttä ja vinoutta. Tämähän käy senkin puoleen hyvin kun oma ratsastusmotivaatio on kadonnut johonkin (havaintoja otetaan vastaan) ja yövuoron putken aikana pääsee itse vähän helpommalla, mutta hevonen ei. Kyllä tämä varmaan tästä taas kunhan kevät etenee.
Tammalla on edessä paluu hetkeksi vanhaan lajiin kouluratsastukseen yksien harjoituskisojen verran. Katsotaan ihan mielenkiinnolla mitä Tamma tuumaa yleisöstä jne. hulinasta. Itse en enkkusatulaan kiipeä joten kiitos ......lle! (vielä en nimeä julkaise kun en ole lupaa kysynyt)
15.2.2008
Tänään käytiin taas maneesilla. Jaana teki hetken Tamman kanssa töitä maastakäsin irti jonka jälkeen minä kipusin kyytiin. Ihan ok meni, pari säpsyä ja pari pientä spurttia, mutta rauhallista jogia onnistuttiin menemään myös siellä spooky päässä : ). Oikein kiva reissu kaikin puolin. Kiitos Jaanalle taas kerran : ).
14.2.2008
Hyvää ystävänpäivää!
Tänään käytiin puolentoista tunnin maastolenkki, minäkin kävelin. Tammalla oli ihan omat bileet koko matkan : ). Säikäytti minut henkihieveriin kun päätti käydä piehtaroimaan keskellä tietä.. no enhän minä kerennyt mitään tehdä kun Tamma tuli löysän narun päässä takana, onneks ei tullu autoja! Välillä piti pukitella ja vehdata muutenkin, että hauskaa taisi olla...?
11.2.2008
Tänään käytiin hengailemassa maneesilla ja todistettua tuli että kyseessä on jonkin sortin auktoriteetti ongelma : ). Jaana päästi Tamman irti maneesiin ja teki hetken maastakäsin töitä ja Tamma nukahti... eli ei stressannut sen enempää, että näin. No siinä sitten narun päässä käppäiltiin eikä tehty sen ihmeempiä, kunhan nautittiin olostamme ilman sähinöitä. Perjantaina uudelleen ja jos kaikki menee niin hyvin kuin viimeks niin olis tarkotus että Jaana pitää mulle tunnin. Voi kun voisin saada Jaanan aivot edes yhdeksi päiväksi..
Ai juu! Keksittiin ratkaisu mun ongelmaan : )... Miun pitäs laittaa korvatulpat korviin aina ratsastaessa! Kun en kuule mitään niin en reagoikaan mihinkään.. Saattaa tosin jäädä vain suunnitteluasteelle..
10.2.2008
Connien klinikka oli ja meni. Oli sekä henkisesti että fyysisesti todella raskas viikonloppu. Tamma ei rauhottunut edelleenkään maneesiin vaan pelkäsi ääniä ja toista päätyä. Connie sai Tamman ratsastettua myös toiseen päätyyn ja olikin todella mielenkiintoista seurata heidän työskentelyä. Toisena päivänä Connie teki Tamman kanssa maastakäsin töitä ja päästiinhän mekin sitten vihdoin ja viimein sinne toiseen päätyyn ja kyllä oli voittaja fiilis! Mertsi kuvasi videolle meidän tekemisiä ja olen sitä tässä nyt katsonut varmaan liikaakin. Itse olen ajatellut asian niin, että Tamma ydistää maneesissa olon työntekoon ja kun työnteko ei valmennuksessa huvittanut niin laittoi ranttaliksi tietäen, että saa minut näin reagoimaan ja noidan kehä oli valmis. No, oppia tuli silti vaikka suurin osa ajasta menikin säheltämiseen. Iso kiitos Mertsille kaikesta tuesta ja avusta ja kiitos myös Tamman entiselle ratsastajalle (nimeä en ilman lupaa tässä nyt mainitse) rohkaisevista viesteistä ja tuesta!
Nyt on Tamman kanssa tehty paljon maastakäsin töitä sekä pyörössä että kentällä narun päässä. Jaana myös työsti Tammaa, jonka jälkeen se on ollut aivan käsittämättömän ihana ratsastaa! Ensimmäisiä kertoja on voinut ratsastaa yhdellä kädellä ja Tamma taipuu käännöksissä eikä porhalla suorin vartaloin. Pysähdykset onnistuu tosi hyvin, myös laukasta ja laukka myös nousee paremmin taas kuin aikoihin. Huomenna lähdetään Jaanan kanssa Mikkolan tallin maneesille ja aletaan työstämään tuota meidän maneesifobiaa... Kiitos Jaanalle!
29.1.2008
Huh huh! Olipas päivä. Pääsin yövuororsta puol 8 aamulla, kotiin syömään,vaatteiden vaihtoon ja äkkiä Rekun tallille hakemaan Kontion Mertsiä. Mentiin Suokumaalta hakemaan Tamma kyytiin ja ajettiin Mikkolan tallille maneesille. Kaikki meni siihen asti oikein hyvin, kunnes katolta tuli lumet alas. Tamma säikähti ja sen jälkeen se ei rauhottunutkaan. Tein maastakäsin töitä, ratsastin ja lopulta tehtiin pyöröaitaus, jossa Tamma sitten tuli sen verran kuulolle, että tuli luokse ja teki mitä pyydettiin mutta oli koko ajan varuillaan. Pari tuntia siinä menikin ja lähdettiin kohti Suokumaata. Melkein päästiin perille asti... Viimeinen iso mäki Penttiläntiellä ja siihen jäätiin lahjakkaasti kiinni. Vettä oli ripotellut ja oli pari astetta lämmintä niin tie oli todella liukas. No yritettiin peruuttaa koppia mäen alapuolelle, mutta siitä meni jarrut päälle, joten oltiin mäessä mutkassa poikittain tiellä. Onneksi kukaan ei tullut kovaa mutkasta! Paikalle kerääntyi ihmisiä, jotka pysäytti liikennettä. Ei auttanut kun ottaa hevonen alas kopista. Tamma oli hyvin rauhallinen vaikka paikalla oli paljon autoja, ihmisiä ja traktori kopin takana. Traktorilla sitten vedettiin auto koppeineen mäen päälle, Tamma takaisin autoon ja kotiin. Huumori meinasi olla jo koetuksella, mutta vielä se kesti. Kiitos kaikille auttajille jos satutte tätä lukemaan!
Lauantai aamuna on aikainen herätys ja lähdetään kohti Vihtiä Connie Nilssonin valmennukseen. Samin ei tarvinnut sairastua angiinaan : ) koska Mertsi lupasi meidät sinne lähteä kuskaamaan.
25.1.2008
Nyt ollaan muutamana päivänä paneuduttu maastakäsin työskentelyn ihmeelliseen maailmaan ja kyllä se pitää taas todeta, että jos joku ei toimi maastakäsin niin ei se tahdo toimia selästäkään. Tänään päästin Tamman irti kentälle ja töitä tehtiin niin pitkään että Tamma tuli luokse ja jäi siihen minun kanssa eikä keskittynyt muuhun sekä lähti pyydettäessä seuraamaan minua. Tuli mahtava olo kun rapsuttelin Tammaa ja Tamma hoiti minua takaisin. Juuri eräällä foorumilla oli puhetta tästä Liberty workista ja eräs keskustelija oli rakentanut Trail radan (puomeja, sillan ylitys, portista meno jne) ja työskennellyt hevosen kanssa niin että olivat menneet yhdessä radan läpi, ja siis ilman minkäänlaisia suitsia tai naruja... Siinä pelaa luottamus puolin ja toisin ja siinä on tavoitetta niin meille kuin kaikille muillekin! Välillä on itseasiassa ihan kivaa päästä niistä naruista ja pitää vähän hauskaa yhdessä hevosen kanssa ja siinä samalla rakentaa yhteistä luottamusta, usko pois... : )
16.1.2008
Käytiin Tamman kanssa parina päivänä Mikkolan tallin maneesilla hikoilemassa. Kiitos Kontion Mertsin joka meidät sinne kuskasi mennen tullen. Luulin, että ollaan menty huonompaan ja Tamma vaan jäykistynyt enemmän mutta Mertsi kehui, että Tamma liikkuu paremmin kuin aikaisemmin. Eli eteenpäin ollaan menty vaikka kelit on olleet mitä on : )!
Muutamia kuvia on maneesi reissulta mutta niiden laatu ei ole paras mahdollinen kun uuden kameran asetukset on vielä vähän hakusessa... Kuvablogissa (löytyy linkeistä) on kuvia maneesilta ja lisäsin myös pari kuvaa viime valmennuksesta.
11.1.2008
Kyllä taas pistää kohtalo hanttiin tämän harrastamisen kanssa! Nilkasta meni nivelsiteet ja viikko sairaslomaa.. No ajattelin että kai sitä kestää jalkaa jalustimessa pitää, mut jalka kipeyty sen verran kun kotona kinkkailin, että ei tarvitse edes haaveilla ratsastamisesta. Ja Tamma vaan lihoo ja valmennus uhkaavasti lähenee...
Uudet kengät Tamma sai taas alle mutta raspaus jäi tekemättä kun Tamma oli vähän sitä mieltä, että ei se nyt käy. Sen verran saatiin kokeiltua, että kiirettä raspaukselle ei ole, pitää varmaan kesällä soittaa eläinlääkäri ja vähän rauhottaa Tammaa ennen raspausta.
Tamman entisestä "kodista" kävi vieraita meitä morjestamassa ja kyllä oli taas mukavaa! Ihanaa kun on olemassa ihania hevosihmisiä.
4.1.2008
Uusi vuosi ja uudet kujeet! Ihanaa kun on pakkasta ja aurinko paistaa, vielä kun sitä lunta tulisi... Maan jäätyminen aiheutti sen, että minun piti taas rohkaista itseni ja nyt ollaankin useampana päivänä vaan maastoiltu, hyvä niin! Jopa kahden ollaan käyty ja pienen yhteenoton (Tamma testasi minua laukkapyrähdyksillä ja säpsyillä ja minä laitoin Tamman töihin) jälkeen reissut on menneet hyvin.
Helmikuun alussa on seuraava valmennus ja toivon vaan että pakkasta ei kauheasti ole jo ihan kuljettamisen puoleen.
Sunnuntaina tulee vieraita Tamman entisestä paikasta. Minusta on kiva, että meitä käydään moikkaamassa ja että ihmisiä kiinnostaa mitä Tammalle kuuluu.
